Puhdistava kokemus

Eräänä viikonloppuna tuli yhtäkkiä olo, että haluan karsia tavaroita ja tyhjentää nurkkia. Koska olo ilmaantui niin spontaanisti ja yllättäen, oli siihen tottakai tartuttava. Ryhdyin tutkimaan kylmän kriittisesti ylimääräiseksi kokemiani tavaroita. Tutkittavaa parisataa neliöisessä talossa sitten riittikin.

Koska olen jo vuosia ollut intohimoinen sisustaja ja Torittaja, on kotiimme kertynyt vaikka ja mitä, ihan eri tyylien reserviksi asti. Vaatehuoneet ovat parhaimmillaan pullistelleet niin, että niihin on hädin tuskin mahtunut yhden askelen verran sisälle. "Itämaisia esineitä", "Hercule Poirot kohtaa Remu Aaltosen", "Tanskalainen maalaisromantiikka", vain muutamien pahvilaatikoiden etikettejä luetellakseni. Sisustustyylini on muuttunut aina mielenmaisemani mukaan ja minuun pätee erinomaisesti toteamus siitä, että kodin kaaos/järjestys on suora heijaste ajatusmaailmastani; kun paikat ovat järjestyksessä, myös mieleni ja ajatukseni ovat järjestyksessä. Kun viihdyn kodissani, viihdyn myös mielessäni.

Valikoin tavaraa tietoisesti pidättyen tuntemasta muistijälkiä tai tilanteita niihin liittyen. Kasaan päätyi paljon kivoja tauluja, kynttilänjalkoja, esineitä, sisustuskylttejä ja muuta mukavaa, jollekin toiselle tarpeellisempaa tavaraa. Lopuksi laitoin koko höskän myyntiin pilkkahintaan. Muutama päivä ehtikin kulua ja huomasin kokevani pienesti pettymyksen ja alakulon tunnelmaa; jäävätkö nuo nyt kumminkin pyörimään tänne? En muuten todellakaan halua enää näitä! Tunnelmani alkoi olla ikävä, ryönä alkoi vaikuttaa minuun vahvasti ihan vaan olemassaolollaan.

Mutta sitten minua lykästi ja eräs mukava pakohuone-yrittäjä tarjoutui ostamaan tavarani ja vieläpä noutamaan ne kotioveltani! Innostuin kuin lapsi jouluaattona ja huokailin ääneen kanniskellessani laatikoita ulos terassille noutoa odottamaan ja kun perävalot näkyivät, minulla oli niin kevyt ja hyvä olo, aivan kuin uudelle ja puhtaalle, hyvälle energialle olisi tullut monta neliötä lisätilaa! Ihan kuin olisin joku uusi ja voimakas, tai hemmetin mutaisesta olennosta puhtaaksi suihkutettu ihminen. Ihmeellistä!

Toki minulle jäi vieläkin tavaraa, mutta harkitummin. Ja kirppari sekä Toritus-kieltoni on nyt pitänyt parisen kuukautta ja aion todellakin jatkaa ensivuoden puolelle. Minimalistia minusta ei tule koska esteetikko minussa sitä tuskin koskaan sallii, mutta kaikenlaiseen hankkimiseen aion jatkossa suhtautua erittäin kriittisesti. Luopumisen puhdistava kokemus todellakin kannustaa minua siihen.

Oletko sinä hyvä luopumaan turhasta, tai kieltäytymään hankkimasta sinua miellyttäviä asioita? Kommentoi ihmeessä alle!

Terkuin Anna