Mamsellitar-luovuudesta ja rohkeudesta syntynyt

Lupailin Instagramin puolella avata vähän sitä, miksi rentoutusvalmennuksia tekevän toiminimeni nimi on juuri Mamsellitar. Mamselli on vanha nimitys hienolle neidille tai sen aikaiselle herrasneidille, eli naimattomalle naiselle. Mitä ihmeen tekoa tällä nimityksellä voisi olla minun tai rentoutumisen kanssa? No tavallaan ei yhtään mitään!

Vuonna 2022 ryhdyin sivutoimiseksi kevytyrittäjäksi aikomuksenani myydä mainostekstejä, räätälöityjä juhlapuheita, runoja sekä muita yksilöityjä tekstejä. Targetoin kohderyhmäkseni nimenomaan morsiamet, sillä naimisiin meneminen ja kaikki siihen liittyvä oheistoiminta oli mielestäni spotti jossa räätälöityjä tekstejä voitaisiin erityisesti tarvita. Verkostoiduin vimmatusti ja tutustuin upeisiin hääalan ammattilaisiin, osallistuin yhden kevään aikana peräti kolmeen eri häämessutapahtumaan jossa markkinoin toimintaani ja tein mielenkiintoisia yhtistyöprojekteja. Kuluttajilla oli kuitenkin varovainen asenne tilattuihin teksteihin ja jossain kohtaa ymmärsin, että tekoälyn kirjalliset tuotokset tulevat korvaamaan tekstiyksilöinnin ihan tuota pikaa, enkä nähnyt tilausta kehittää toimintaa tulevaisuutta varten varsinkin, kun jo siinä vaiheessa ilmaiseksi ladattavia tekoälysovelluksia piirtämiseen ja kirjoittamiseen oli kenen tahansa saatavilla.

Olin kuitenkin jo rakastunut yrittämiseen ja siihen, miten voin käyttää omaa luovuuttani ja luoda ja toteuttaa omia visioitani kaikessa rauhassa, vailla kenenkään toisen asiaan puuttumista. Olin myös huomannut, miten luontevaa ja mukavaakin erilaisten ihmisten kanssa keskusteleminen ja vuorovaikuttaminen minulle on. Olen varsinaisessa leipätyössäni pariinkin kertaan palkittu asiakaslähtöisestä tavastani toimia ja sen asenteen siirtäminen omaan yrittämiseeni tapahtui luonnollisesti. Koska minulla on läpi elämäni ollut muutama jalostuksen arvoinen kiinnostuksen kohde yli muiden, päätin että jatkan sivutoimista yrittämistä toisenlaisessa muodossa.

Eräänä talvisena iltana olin ajamassa autolla kotiin kun katseeni osui taas kerran erääseen seurakuntatalosta kertovaan tienviittaan. Minua kiehtoi tuo seurakuntatalo, koska en ollut siellä käynyt, vaikka se sijaitsi vain kilometrin päässä kotoamme ja lisäksi poikkeuksellisessa paikassa keskellä vanhaa omakotialuetta. Olin ollut aikeissa käydä katsomassa tuota taloa, mutta aina se oli syystä tai toisesta jäänyt tekemättä. Nyt kuitenkin, lähempänä keskiyötä yksin elokuvista (kyllä; kauhua) tullessani, päätin mennä vihdoinkin katsomaan paikkaa. Pihaan ajaessani huomasin, että talo oli tyhjillään. Tontti oli hyvän kokoinen ja kauniiden vanhojen mäntyjen reunustama. Rakennus oli vanha, aika perinteinen puurakenteinen seuraintalo mutta siinä oli myös hauska erillinen asuinsiipi. Innostuin välittömästi; miten ihana paikka pienelle kahvilalle! Ja samassa rakennuksessa voisi asuakin! Ajatukseni lähtivät laukalle samantien ja jo seuraavana päivänä meilasin kotikuntani seurakunnalle kysymyksiäni rakennuksesta ja siitä, voisiko sen mahdollisesti vuokrata.

Päivät kuluivat, mutta kukaan ei vastannut meileihini. Olin googlaillut rakennuksen historiaa ja tutkinut, milloin sitä oli viimeksi käytetty. Löysin artikkeleita taloon kohdistuneesta ilkivallasta ja laitoin uuden meilin ja laajensin vastaanottajalistaa. Kukaan ei edelleenkään vastannut. Tuttavalta sain myöhemmin kuulla seurakunnan olevan riitaisa ja rakennuksen mittavan kosteusvaurion valtaama. Ärsytti! Olin vienyt konseptikehittelyn jo todella pitkälle ja visioinut myös millainen kyltti etuterassin päälle kiinnitettäisiin; vanha mustavalkoinen kyltti johon olisi kauniilla vanhanaikaisella tyylillä kirjoitettu kahvilani nimi; Herranen aika. Mikä loistava nimi kahvilalle, joka oli entinen seurakuntatalo!

Vaikka jouduin luopumaan ajatuksesta vuokrata tuo vanha rakennus kahvilakäyttööni, en luopunut kahvilahaaveesta. Niinpä etsiskelin lähialueelta jotakin vastaavaa ja lopulta löysinkin vanhan kartanon pihapiiristä rakennuksen, jota vuokrattiin toimistokäyttöön. Sijainti oli erinomainen, koska samalla tontilla sijaitsi myös pieni tavaratalo ja ruokakauppa, joten vilskettä alueella riitti. Innostuin taas ja ryhdyin viemään projektia reippaasti eteenpäin. Otin yhteyttä omistajaan, otin selvää kiinteistön muuttamisesta kahvilakäyttöön, säädöksistä, luvista ja vaatimuksista. Hioin konseptin ja erityisen tuoteryhmän, jonka avulla erottua. Suunnittelin sisustuksen pönttöuuneihin ja miljööseen sopivaksi ja tein markkinointistrategiat, hankin yhteistyökumppaneita ja laadin yrityssuunnitelman. Kävin yritysneuvojalla ja rakennuslupatoimistossa, laskin ja budjetoin. Ja kehitin ja vein kaupparekisteriin kahvilan nimen: Mamsellitar.

Päivää ennen, kun minun piti mennä pankkiin allekirjoittamaan lainahakemus kahvilan perustamista varten, sain kuulla eräältä toiselta alueen yrittäjältä, että viereiseen tavarataloon ollaan avaamassa kahvilaa ihan muutamien viikkojen kuluttua. Järkytykseni oli melkoinen, mutta pystyin toimimaan ja peruuttamaan kaikki yhteistyöt, vuokrasopimukset, hankinnat ja tilaukset omaan kahvilaprojektiini liittyen. Olin käyttänyt ihan valtavasti energiaa ryhtymällä täysin keltanokkana yrittäjäksi ja kahvilayrittäjyyden itseopiskelu ja kaikki se vaiva, selvittely ja opettelu, jota olin kuitenkin päivätyöni ja perhe-elämän sivujuonena hoitanut, tyhjeni ja mitätöityi. Olin pari päivää aika hiljainen, ei ollut mitään sanottavaa kenellekään.

Kuitenkin asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että olin kuitenkin taas viisaampi tämän kokemuksen myötä, enkä halunnut jäädä vellomaan epäonneeni. Mitään peruuttamatonta ei ollut ehtinyt tapahtua ja se oli minun onneni; sain tiedon kilpailijasta viimeisellä mahdollisella hetkellä ja tein nopean mutta realistisen päätöksen, etten lähde niin haastavaan kilpailutilanteeseen kokeilemaan siipiäni. Olin iloinen siitä, että rento elämänasenteeni jaksoi jälleen kannatella minua, enkä jäänyt tuleen makaamaan, luovuttanut itseni tai unelmieni suhteen, saatika henkisesti väsynyt vastoinkäymisiini tai siihen valtavaan työhön, jonka olin asian hyväksi tehnyt. Olin lopulta asian mielessäni tarkkaan läpikäytyäni vain rauhallinen, kokemusta viisaampi ja valmis menemään eteenpäin. Silloin mieleeni juolahti ensikertaa, voisinko jollain tavalla jakaa tällaisen ajattelutavan sanomaa, auttaa ihmisiä ottamaan rauhallisesti ja olemaan armollisia itselleen (aikaisempiin blogiteksteihin tutustumalla voit hahmottaa enemmän siitä, miksi arvostan tavallista elämää ja stressitöntä menoa sekä pyrin kiitollisuuteen ja huomaamaan pienet asiat).

Nuorempana olin opiskellut psykologian kursseja ja ihmismieli on kiinnostanut minua aina. Ajattelin, että voisin hyödyntää jo osaamaani jonkin arvoihini ja liputtamaani elämänasenteeseen istuvan koulutuksen kautta. Niinpä hakeuduin opiskelemaan rentoutusvalmentajaksi ja se osoittautui ihan täysin minun jutuksi! Tässä työssä saan hyödyntää luovuuttani, kirjoitustaitoa, kiinnostustani ihmismieleen ja rennon elämänasenteen ja rentouden lähettiläänä toimimista. Ihan parasta! Mamsellitar oli syntynyt kaupparekisteriin jo aiemmin ja annoin sen jäädä. Merkiksi sitkeydestä, luovuudesta ja rohkeudesta. Periksiantamattomuudesta ja johdatuksesta. Ja erityisesti se sai jäädä itselleni merkiksi siitä, että elän kuten opetan.

Anna